Blogi

Blogi

Näytetään kirjoitukset tunnisteilla akku

Auton akku lujilla kovilla pakkasilla

AutoJerryn vinkit koville pakkasille akun säästämiseksi:

Jatka lukemista

Akkujen lataus lohilomalla

Lohestajan lomat – niinhän siinä hotellin seinällä tapahtumakalenterissa viikonloppuna luki.
Meikäläisen, Hartsan ja Jartsan vieheet ja vavat odottivat Jartsan Sitikassa. Teemana oli siima, simat ja sintit, eli osallistuminen Naamisuvannolla lohen narraukseen.
Viime tipassa – pyyntiaika oli jo loppumaisillaan. Kaverini olivat kiireisiä pisnesmiehiä, tosin lopulta ymmärsivät, etteivät ne kalat elä kvartaalitaloutta ja noudata herrojen projektiaikatauluja. Samalla reissulla naarailin metallinpaljastimellani helsinkiläisen tuttumme vihkisormusta – sen löytäminen toisi muhkean lisän syysbudjettiini. Ja pelastuksen eräälle ”Rakkaudella Daniel & Kipa 20.6.2011” sormustetulle.

Sitikka parkkeerattiin pusikkoon – Jartsa jätti jenkkakoneen laulamaan pakkauksemme ajaksi.
Ottipaikalle saavuttuamme sitten aloimme hiljaisuuden vallitessa heitellä, ja tulihan sieltä pari nokialaisen kumisaappaan (kärjen) kokoista haukeakin. Tovin mittailtuamme totesimme, että saalis oli niukka. Siis kala. Hauki on kala.

Illan hämärtyessä veneilimme riehakkaina takaisin autollemme. Hieman ennen rantautumista Jartsan ilme yhtäkkiä vakavoitui.
”Unhottuiko mulla radio päälle ja ovet raolleen Sitikkaan”.
Hämärässä Sitikan tuulilasista erottui kuulaan valkeana käsinkirjoitettu lappu. ”Taksipalvelu Kivilompolo 05099889999. Taitaa olla taksin tarvista. Jenkkakone vaiennut, valot sammuneet ja akku tyhjä? yst.terv Aimo”
Jartsan sadattelua riitti, sitten hän kaivoi Lumiansa ja soitti Kivilompololle. Aimolla oli piuhat mukana, mutta aikansa yritettyämme totesimme Sitikan jatkavan hiljaiseloa.
Taksissa Jartsa surffasi vaitonaisena, mutta hihkaisi löydettyään korjaamon. Mistä? Autojerry.fi :stä luonnollisesti - nääs tällä suutarilla oli kengät.
Tosin linja-automatkamme Ouluun oli autoihinsa kasvaneille karpaaseille melkoinen elämys. Once in a lifetime. Ja kaikesta huolimatta, Hartsa ainakin myhäili tyytyväisenä, koska kahdella 700 gramman luupäällä peittosi taas kerran kalakaverinsa. Ainahan ne kisaa, vaikkei ne sitä myönnäkkään.