Ykän seikkailut

Ykän seikkailut

Kirjoitukset kategoriassa Ykän seikkailut

Akkujen lataus lohilomalla

Lohestajan lomat – niinhän siinä hotellin seinällä tapahtumakalenterissa viikonloppuna luki.
Meikäläisen, Hartsan ja Jartsan vieheet ja vavat odottivat Jartsan Sitikassa. Teemana oli siima, simat ja sintit, eli osallistuminen Naamisuvannolla lohen narraukseen.
Viime tipassa – pyyntiaika oli jo loppumaisillaan. Kaverini olivat kiireisiä pisnesmiehiä, tosin lopulta ymmärsivät, etteivät ne kalat elä kvartaalitaloutta ja noudata herrojen projektiaikatauluja. Samalla reissulla naarailin metallinpaljastimellani helsinkiläisen tuttumme vihkisormusta – sen löytäminen toisi muhkean lisän syysbudjettiini. Ja pelastuksen eräälle ”Rakkaudella Daniel & Kipa 20.6.2011” sormustetulle.

Sitikka parkkeerattiin pusikkoon – Jartsa jätti jenkkakoneen laulamaan pakkauksemme ajaksi.
Ottipaikalle saavuttuamme sitten aloimme hiljaisuuden vallitessa heitellä, ja tulihan sieltä pari nokialaisen kumisaappaan (kärjen) kokoista haukeakin. Tovin mittailtuamme totesimme, että saalis oli niukka. Siis kala. Hauki on kala.

Illan hämärtyessä veneilimme riehakkaina takaisin autollemme. Hieman ennen rantautumista Jartsan ilme yhtäkkiä vakavoitui.
”Unhottuiko mulla radio päälle ja ovet raolleen Sitikkaan”.
Hämärässä Sitikan tuulilasista erottui kuulaan valkeana käsinkirjoitettu lappu. ”Taksipalvelu Kivilompolo 05099889999. Taitaa olla taksin tarvista. Jenkkakone vaiennut, valot sammuneet ja akku tyhjä? yst.terv Aimo”
Jartsan sadattelua riitti, sitten hän kaivoi Lumiansa ja soitti Kivilompololle. Aimolla oli piuhat mukana, mutta aikansa yritettyämme totesimme Sitikan jatkavan hiljaiseloa.
Taksissa Jartsa surffasi vaitonaisena, mutta hihkaisi löydettyään korjaamon. Mistä? Autojerry.fi :stä luonnollisesti - nääs tällä suutarilla oli kengät.
Tosin linja-automatkamme Ouluun oli autoihinsa kasvaneille karpaaseille melkoinen elämys. Once in a lifetime. Ja kaikesta huolimatta, Hartsa ainakin myhäili tyytyväisenä, koska kahdella 700 gramman luupäällä peittosi taas kerran kalakaverinsa. Ainahan ne kisaa, vaikkei ne sitä myönnäkkään.

Monta vaaraa ompi eessä

Luin lehteä ja hämmentelin kahvia. Kaihoisasti muistelin Ainon koulun aloitusta rapiat 10 vuotta sitten. Eikun kohta jo 12 vuotta?

Ähtärin kravattijengi

Äimistelin itsekin sijaintiani Ähtärin eläintarhassa. Kaikkeen sitä digidekkari päätyykin. Eläintarhan asukkaille oli viime viikkoina asenneltu kummia solmio- ja rusettikauluksia.

Aja!

Tästä keikasta Joensuussa olisi voinut kirjoittaa romaanin. Sallittakoon huono dekkarihuumori, nimittäin arvoisa asiakkaani oli hevospiireissä varsin arvostettu toimija ja myös romaaniheimon nykyaikainen ja ylpeä edustaja. Rikaskin vielä – minkä vuoksi päätin hoitaa projektin hyvin ja saavuttaa jalansijaa uuteen kohderyhmään. 
(Toisaalta olisin ollut täällä muutenkin, hevoshenkiset ystäväni Nurmeksesta olivat keksineet syntymäpäivälahjakseni Kunkkaripassin)

Sonata Arctica Savonlinnassa

”… ja voe mahoton sitä itikoitten määrää. Ois lihasopan voenu keittee. Vuan arvaakkos mikä oli syynä että ne räpsyttimet lakkas toemimasta? Noh, se olj se pyyhkijän mootor tehnä tenän” Kuuntelin Savonlinnan torikahvilassa naapuripöydän juttuja samalla Sirkan makoisia lörtsyjä maistellessani. Että semmoisia tuulilasinpyyhkijän tarinoita heti aamutuimaan. ”Vuan saenpaan aika evullisesti sen huollon tuosta ihan vierestä. Uus huoltamo, löysin sen tiältä Aatojerrin palavelusta” ukko tuntui selittävän ja samalla tuputtavan tablettiaan toiselle isännälle. (Lääkintäviranomaisilla ei ole syytä huoleen, tämä tabletti oli vain omena eli IPadi)
”No aatojerripä hyvinnii, oonhan minnäi sitä kokkeilu” tuumasi toinen Hevihommissa tällä kertaa - lomani oli keskeytynyt kiireisen vakio asiakkaani soittoon. Pete oli jälleen kerran varma naisensa uskottomuudesta, joten seurasin Tammisaaren ompeluseuran naisporukan menoa oopperatunnelmissa. (Menivät leirintäalueella mökkiinsä nukkumaan heti esityksen jälkeen ja pitivät aamu taiji-tunnin klo 07:00. Eli vesiperä, Peten onneksi. Ja avioliiton) Oopperajuhlat ja hevi – kuulostaa ehkä fiktiolta. Faktaa kuitenkin on nauttimani Sonata Arctican keikka eilen illalla. Ja olipahan aika rytinää Olavinlinnassa, liekö sotien aikaankaan ollut yhtä kovaa menoa?
Santsikupillinen Sirkalta ja burana, sillä lähtee tämä hevaridekkari uuteen nousuun.