Tätä se minun valve-uneni muutama viikko sitten tiesi.
Selailin sohvalla tylsistyneenä Googlella sähköpostejani. Uutiskirjeitä, mainoksia ja kaikkea tyhjänpäiväistä, kunnes sivun ylälaitaan kilahti uusi viesti.
”Avaimet Espoossa, apua tarvitaan”, oli otsikossa.
Lähettäjän nimi kiinnitti huomioni – ihan uusi tuttavuus nettimarkkinaheikkien ja -hannojen joukossa.
Outi. Lukkoseppä - tuumasin heti virnistellen ja visioiden.
Mutta asiallahan oli vallan toinen taho – Espoon Automuseon vapaaehtoisten automuseottarien joukkion pääkuski. Ja tuntuipa tytöllä olevan pulmaa kerrakseen.
”… tänä tiistaina töihin tultuamme huomasimme, että eteiseen oli ilmestynyt jättimäinen avain. Meillä siis on nyt avain, muttei aavistustakaan siitä mikä enkeli tai bisnes-enkeli tuon kaunottaren on tänne viskannut. Tai mihin sillä avaimella pääsee? Museokeijuihin emme usko. ”
Tilitystä kerrakseen… aloin jo epäilemään museoituneita muttereita Outin päässä, mutta tutkittuani liitekuvia ja vahvistettuani ne aidoiksi totesin, että näinhän se oli.
(Olin dekkariurani aikana perehtynyt myös originellien kuvien tunnistamiseen, eihän sitä nykyään muuten digidekkarina pärjääkään).
Aika luottavainen oli Outi – hänen Skype-tietonsa jo välkkyivät näytölläni.
Huokaisin, ja kipaisin lämmittämään kupillisen väljähtynyttä kahvia mikrossa. Siis aaltouunissa.
Napautin Outi-kaunokaisen profiilikuvaa ja siitäpä se vyyhti alkoi vyörymään.
”Hei Ylermi, hauskaa että sain sinut kiinni näin pian” – hihkaisi Outi, taustallaan komea kivinen seinä. (Näytti ihan navetalta, ja myöhemmin sain selville että sehän se oli. Kuulema oli ihan vuosisadan alkupuolella paikallisista murikoista kasattu. Siinä sivussa olivat järvenkin saaneet aikaan, siihen kivien tilalle).
Outi kertoi yksityiskohtaisesti kummallisen Avaimen ilmaantumisesta. Ihmeellistä oli se, että Avain oli varsin kookas, ja tietenkin se – miten se oli paikalle päätynyt. Kukaan paikallisista mesenaateista tai harrastajista ei ollut tunnustanut. Kovakouraisissakaan kuulusteluissa ei kukaan laulanut, vakuutteli Outi.
Sovimme puhelun lopuksi, että ajelen Espooseen viikon päästä. Taksani kuultuaan Bodomin liepeillä nikoteltiin hieman. Hellyin sitten palkkioksi luvatun Kunniajäsenyyden voimin pakettihintaan – ” Only for You- Espoon Automuseo”.
… tarina jatkuu seuraavassa museojaksossa
Kuva: Outi Lähteenoja
Blogia kirjoittaa : @psaastamoinen: Sitikalla kurvaileva parkkipirkkojen kauhu ja taajamaratsioiden raikulikuski, jolla todellisuus sekoittuu mahdollisuuksiin ja mielikuvitus tekee tepposia harva se päivä. Motto: Ota tilaisuudesta riski vaari.
Kommentoimalla tätä esittelyä vähintään kolmella sanalla olet mukana arvonnassa. Kommentin on toki oltava positiivinen. Ja muistathan valita alla "Julkaise myös Facebookissa"! Ja kun kilpaillaan pitäähän ne säännöt olla. Voit niitä lueskella tästä. :)