Projekti ”Matkalla Tunturiralliin 2017”: Ensimmäinen kisa osa 2
AutoJerry Jukka tunturiin 16.10.2015
Ensimmäinen erikoiskokeen lähtö oli Sierijärven jäällä. Lippu heilahti, kytkin ylös ja kohti ensimmäistä mutkaa. Ensimmäinen mutka, auto puskee suoraan penkkaan! Pakilla pois ja kohti seuraavaa mutkaa, auto puskee ja suoraan penkkaan! Pakilla pois ja kohti seuraavaa mutkaa, auto puskee ja suoraan penkkaan! Siinä vaiheessa olin valmis huutamaan ”pidä tunkkis”! Mutta kun tätä lausahdusta ei vielä siinä vaiheessa tunnettu, niin tyydyin huutamaan kartturilleni, että miten tätä autoa pitää ajaa! Lievää kettuilua äänensävyssä kartturini opasti minua käyttämään ”vastaheitto-Vatasen” oppeja, eli hieman nakkaamaan perää irti ennen kurvia. Avot, minähän lähdin sitten paiskomaan oikein kunnolla kahva edellä ja yllättäen kurvit alkoivat sujumaan ihan mallikkaasti.
Ja just kun pääsin vähän jyvälle miten jäällä ajetaan niin sitten jo nousimmekin maalle ja oli uudet haasteet edessä eli spoorit (urat). Juuri hetki sitten olin oppinut viemään autoa lievässä sivuluisussa ja nyt minun piti opetella ajamaan autoa kuin raiteilla. Spoorit oli todella syvät ja jos perä nousi niistä pois, niin auto vain suttasi eikä pitoa ollut yhtään. Ralliauton ajaminen tuntui varsin sekavalta näin ensimmäisten kilometrien jälkeen.
Seuraava pätkä olikin kunnoltaan jo paljon parempi ja hetkittäin pystyin jo tuntemaan pientä vauhdin hurmaa! Siinä tulin jopa aika lähelle edellä menevää autoa, eli tulimme maaliin miltei peräkkäin.
Minä tulin kuin juna raiteilla ja pikku Fiat raukka pomppoili spoorien välissä kuin lastu lainehilla.
Tämä edellä menevä autokunta oli myöskin ensimmäistä kertaa kisassa ja autona heillä oli Fiat 127. Tämän Fiatin perään lähdimme seuraavalle pitkälle pätkälle ja voi sitä riemun määrää kun jo muutaman kilometrin ajon jälkeen saavutimme Fiatin.
Syykin tähän vauhtieroon huomattiin hyvinkin nopeasti. Fiatin raideleveys oli huomattavasti kapeampi kuin muiden, yleisempien autojen raideleveys. Minä tulin kuin juna raiteilla ja pikku Fiat raukka pomppoili spoorien välissä kuin lastu lainehilla.
Meno hidastui entisestään ja kartturi ehdotteli pientä pusun antamista Fiatin takakonttiin. Ehkä se muuten olisikin ajatuksena kiehtonut, mutta keulalla oli tuliterät Bosch lisävalot, mallia Racing! Eihän niitä nyt voinut lähteä ihan huvikseen rikkomaan, olisi taas tietänyt muutaman viikon syömättä oloa! Joten siinä sitä körryyteltiin hitaasti eteenpäin ja vauhti vain hidastui.
Fiatin liikkeistä näki, että kuski yritti löytää paikan jossa päästää meidät ohi. Viimein Fiatin kuski veti itse ihan tarkoituksella reilusti penkkaan edessäni. Tai mielestäni se oli tarkoituksella, kuka nyt muuten suoralla ajaisi ulos. Kohtelias ja huomaavainen mies kun olen, niin ohi päästyäni vilkaisin takapeiliin ja yritin katsoa kuinka syvälle kaverit sukelsi.
Parempi olisi ollut kuitenkin huolehtia ihan vain omasta ajamisesta, sillä tie teki pienen mutkan juuri silloin kun minä keskityin taustapeiliin. Auto sukelsi penkan läpi, lumet tuulilasille ja hämmästykseni oli suuri kun olimmekin taas tien päällä! Tie teki vain pienen mutkan ja me oikaisimme penkan läpi, ojan yli ja takaisin tielle.
Loput pätkät tulimme suurin piirtein ojien välissä ja ensijännityksen katoamisen jälkeen aloin todella nauttia ajamisesta. Auto pelasi hienosti, huolloissa homma toimi ja ajokin parani loppua kohden ihan mukavasti. Pääsimme maaliin ja seuraavana päivänä kävimme pokkaamassa pikku pytyn Pohjanhovissa suoritetussa palkintojenjaossa!
Jukka etsii kauttamme yhteistyökumppaneita haaveensa toteuttamiseen. Jos haluat mukaan tähän vauhdinhurmaan edes pieneksi siivuksi ajopuvunhihaa, ota yhteyttä AutoJerryyn asiakaspalvelu@autojerry.fi "Matkalla tunturiin!"
