Blogista löydät uusimmat artikkelimme.
Punainen Saab nökötti vanhalla linja-autopysäkillä. Kuin piste Iin päällä.
Tällä kertaa kirjaimellisesti, Iissä – Oulun liepeillä.
Mitäpä se herrasmiesdekkarin muu auttoi kun höllätä kaasujalkaa.
Keräsimme yhteen hulluimmat korjausideat maailmalta: nämä tuunaajat eivät todellakaan kärsi mielikuvituksen puutteesta!
Tätä se minun valve-uneni muutama viikko sitten tiesi.
Selailin sohvalla tylsistyneenä Googlella sähköpostejani. Uutiskirjeitä, mainoksia ja kaikkea tyhjänpäiväistä, kunnes sivun ylälaitaan kilahti uusi viesti.
”Avaimet Espoossa, apua tarvitaan”, oli otsikossa.
Lähettäjän nimi kiinnitti huomioni – ihan uusi tuttavuus nettimarkkinaheikkien ja -hannojen joukossa.
Outi. Lukkoseppä - tuumasin heti virnistellen ja visioiden.
Mutta asiallahan oli vallan toinen taho – Espoon Automuseon vapaaehtoisten automuseottarien joukkion pääkuski. Ja tuntuipa tytöllä olevan pulmaa kerrakseen.
Kukapa meistä ei olisi joskus hyödyntänyt auton pintaan kertynyttä likakerrosta pienten terveisten jättämiseen tai tehnyt siihen jopa vähän suurempia piirroksia?
Surisutin ruohonleikkuria ensimmäistä kertaa tälle kesää – olihan tuo päässyt jo kasvamaan auton öljypohjaa hipovaksi koko ruohikko. Aina niin ihana bensan- ja ruohonkatku helli karvaisia sieraimiani. Unohduin jo nautiskelemaan auringosta ja kärpäsistä, kun päähäni iski ajatus kuin salama kirkkaalta taivaalta.