Ykän seikkailut

Monta vaaraa ompi eessä

Luin lehteä ja hämmentelin kahvia. Kaihoisasti muistelin Ainon koulun aloitusta rapiat 10 vuotta sitten. Eikun kohta jo 12 vuotta?

(Tyttäreni Aino siis täytti jo 19 vuotta heinäkuussa – yliopistossa opiskeleva oma pikku viherpiipertäjäni)
Taittelin hotellin nimellä leimatun Hesarin, ja nappasin reppuni mukaan. Oli elokuun 12. taas ja aurinkoista, pikkuisen syksyn tuntua jo ilmassa. Tarkastin tämänkertaisen keikkani osoitteen Google Mapsista.
Ajeltuani Foordillani hetken huomasin pienen pojan nyyhkyttävän valoristeyksessä koulun lähellä.
Sydämeni käski pysähtyä, vaikka järkeni kehotti olemaan ajoissa asiakkaalla…
”Mikä hätänä? Oletko eksynyt?” kyykistyin pojan viereen.
Poika näytti toisessa kädessään olevaa nallekarhua, jolta oli litistynyt nenä ja irronnut käsi.
”Nalle tipahti kädestäni, ja se täti ajoi Nallen päälle” nyyhkytti Vertiksi esittäytynyt poika.
Kylmä hiki kihosi otsalleni, mutta rauhoittelin poikaa parhaani mukaan.
”Soitetaanpas äidille ja tarkastetaan mitä Nallelle tehdään?”

Kaivelimme Vertin puhelimen, ja soitimme. Äiti rauhoitteli poikaa – ja vaihdoin sanasen hänen kanssaan. Nappasimme penkasta Nallen käden mukaan ja saattelin Vertin kouluun. Jätin Vertille ja Marja-äidille puhelinnumeroni, varan vuoksi.

Huh. Asiakas oli vihainen ja sain sapiskaa myöhästymisestäni. Nieleskelin ja ajattelin asioilla olevan tärkeysjärjestyksen. Omaani pidin oikeana.

Ajetaanpa hiljaa ja varotaan koululaisia ja nalleja!

Blogia kirjoittaa : @psaastamoinen: Sitikalla kurvaileva parkkipirkkojen kauhu ja taajamaratsioiden raikulikuski, jolla todellisuus sekoittuu mahdollisuuksiin ja mielikuvitus tekee tepposia harva se päivä. Motto: Ota tilaisuudesta riski vaari.


OSALLISTU JA VOITA 100 € lahjakortti!

Kommentoimalla tätä blogia vähintään kolmella sanalla olet mukana arvonnassa. Kommentin on toki oltava positiivinen. Ja muistathan valita alla "Julkaise myös Facebookissa"Ja kun kilpaillaan pitäähän ne säännöt olla. Voit niitä lueskella tästä. :)