Pimputus ja pirinä tunkeutui unen läpi karvakorviini. Kuka hemmetti se herätteli tähän aikaan? Haukotellen nostin oikean jalan sängyn laidan yli – ja kahmaisin Sampsungin hiplailtavaksi. ”Ihanaa nimipäivää, pupuseni Ylermi”. Nythän se vasta tyhjää suttasi, kellekäs minä pupunen olen?
Kohta Whatsappi pimputteli uudestaan. ”Keitän Sulle kahvit ja kääretorttuakin on, oikein lakkahillolla. Voitko samalla katsoa mun Kuplavolkkarin pyyhkimiä ja öljyjä?” Muistini alkoi palailla. Tämähän oli Anita, se kikkaratukkainen punapää viikonlopun naistentansseista. Kaverini oli vissiin antanut Anitalle numeroni, kuulemma olisi aika pariutua.
Pihalta kuului oudomman moottorin pörähdys. Ja jarrujen kirskahdus. Heilautin unikkoverhoa ikkunassani, ja tipunkeltaisesta kuplasta astui kukkamekkoinen Anita.
Hiki kihosi otsalleni – mites tästä nyt selvitään? Äkkiä huomasin kirjoituspöydällä ideaalisiteen – ja kääräisin sen käteeni. Minulle oli jäänyt sellainen mielikuva, ettei Anitan kanssa pelkillä puhelahjoilla selvitty.
”Oi ihanaa nähdä Sinut Ylermi! Oletkin paaaaljon komeampi kuin muistin. Oikea miesten mies” liverteli Anita.
”Voisitko ihan pikkuisen katsoa tätä minun Kuplavolkkariani, se… mitä ihmettä sinun kädellesi on sattunut” hoksasi Anita.
Puolen tunnin päästä katselin keltaisen kuplan perävaloja pihatiellä ja käärin ideaalisidettä pois kädestäni. AutoJerryn linkki pimpahti puhelimeni näytöllä matkallaan Anitan vaaleanpunaiseen Sonyn Xperiaan.
Blogia kirjoittaa : @psaastamoinen: Sitikalla kurvaileva parkkipirkkojen kauhu ja taajamaratsioiden raikulikuski, jolla todellisuus sekoittuu mahdollisuuksiin ja mielikuvitus tekee tepposia harva se päivä. Motto: Ota tilaisuudesta riski vaari.
Kommentoimalla tätä esittelyä vähintään kolmella sanalla olet mukana arvonnassa. Kommentin on toki oltava positiivinen. Ja muistathan valita alla "Julkaise myös Facebookissa"! Ja kun kilpaillaan pitäähän ne säännöt olla. Voit niitä lueskella tästä. :)