Näytetään kirjoitukset tunnisteilla Ylermi
Luin lehteä ja hämmentelin kahvia. Kaihoisasti muistelin Ainon koulun aloitusta rapiat 10 vuotta sitten. Eikun kohta jo 12 vuotta?
Surisutin ruohonleikkuria ensimmäistä kertaa tälle kesää – olihan tuo päässyt jo kasvamaan auton öljypohjaa hipovaksi koko ruohikko. Aina niin ihana bensan- ja ruohonkatku helli karvaisia sieraimiani. Unohduin jo nautiskelemaan auringosta ja kärpäsistä, kun päähäni iski ajatus kuin salama kirkkaalta taivaalta.
”Tuomi on virran eikun järven rannalla” rallattelin aamulla ani varhain ajellessani Tuomiojärven rannalla. Olin saanut mojovat kuvat ja todisteet naapurikaupungin yrittäjä Vesterisen ketkulan siskonmiehen puuhista. Siellä se piti polkupyöräkorjaamoa ja myymälää omaan pussiinsa – vaikka olivat Vesterisen kanssa samassa firmassa muka.
Pimputus ja pirinä tunkeutui unen läpi karvakorviini. Kuka hemmetti se herätteli tähän aikaan? Haukotellen nostin oikean jalan sängyn laidan yli – ja kahmaisin Sampsungin hiplailtavaksi. ”Ihanaa nimipäivää, pupuseni Ylermi”. Nythän se vasta tyhjää suttasi, kellekäs minä pupunen olen?