Blogista löydät uusimmat artikkelimme.
Lohestajan lomat – niinhän siinä hotellin seinällä tapahtumakalenterissa viikonloppuna luki.
Meikäläisen, Hartsan ja Jartsan vieheet ja vavat odottivat Jartsan Sitikassa. Teemana oli siima, simat ja sintit, eli osallistuminen Naamisuvannolla lohen narraukseen.
Viime tipassa – pyyntiaika oli jo loppumaisillaan. Kaverini olivat kiireisiä pisnesmiehiä, tosin lopulta ymmärsivät, etteivät ne kalat elä kvartaalitaloutta ja noudata herrojen projektiaikatauluja. Samalla reissulla naarailin metallinpaljastimellani helsinkiläisen tuttumme vihkisormusta – sen löytäminen toisi muhkean lisän syysbudjettiini. Ja pelastuksen eräälle ”Rakkaudella Daniel & Kipa 20.6.2011” sormustetulle.
Sitikka parkkeerattiin pusikkoon – Jartsa jätti jenkkakoneen laulamaan pakkauksemme ajaksi.
Ottipaikalle saavuttuamme sitten aloimme hiljaisuuden vallitessa heitellä, ja tulihan sieltä pari nokialaisen kumisaappaan (kärjen) kokoista haukeakin. Tovin mittailtuamme totesimme, että saalis oli niukka. Siis kala. Hauki on kala.
Illan hämärtyessä veneilimme riehakkaina takaisin autollemme. Hieman ennen rantautumista Jartsan ilme yhtäkkiä vakavoitui.
”Unhottuiko mulla radio päälle ja ovet raolleen Sitikkaan”.
Hämärässä Sitikan tuulilasista erottui kuulaan valkeana käsinkirjoitettu lappu. ”Taksipalvelu Kivilompolo 05099889999. Taitaa olla taksin tarvista. Jenkkakone vaiennut, valot sammuneet ja akku tyhjä? yst.terv Aimo”
Jartsan sadattelua riitti, sitten hän kaivoi Lumiansa ja soitti Kivilompololle. Aimolla oli piuhat mukana, mutta aikansa yritettyämme totesimme Sitikan jatkavan hiljaiseloa.
Taksissa Jartsa surffasi vaitonaisena, mutta hihkaisi löydettyään korjaamon. Mistä? Autojerry.fi :stä luonnollisesti - nääs tällä suutarilla oli kengät.
Tosin linja-automatkamme Ouluun oli autoihinsa kasvaneille karpaaseille melkoinen elämys. Once in a lifetime. Ja kaikesta huolimatta, Hartsa ainakin myhäili tyytyväisenä, koska kahdella 700 gramman luupäällä peittosi taas kerran kalakaverinsa. Ainahan ne kisaa, vaikkei ne sitä myönnäkkään.
Luin lehteä ja hämmentelin kahvia. Kaihoisasti muistelin Ainon koulun aloitusta rapiat 10 vuotta sitten. Eikun kohta jo 12 vuotta?
Alakoululaiset tahtovat leirikouluun ja Jerryn mielestä sitä kannattaa tukea. Jerry lahjoitaa hiukka rahnaa koululaisten leirikoulurahastoon. Sinäkin voit kasvattaa Jerryn panosta, lue lopusta miten helppoa on olla kiva. :)
Olen elävä esimerkki siitä, mikä vaikutus ympäristöllä ja kaveripiirillä on harrastusten valintaan. Ennen mopoikää jääkiekko oli kova juttu ja kiekkoa lätkittiin kotikylän kaukalossa illat pitkät. Mopon saatuani maailma oli jo ainakin minun näkökulmastani täysin avoin ja samalla jääkiekkokaukalo alkoi tuntumaan ahdistavan pieneltä. Mopolla pääsi jo kauas ja puhumattakaan siitä, kuinka kauas pääsi kevytmoottoripyörällä! 125cc Yamahalla päristeltiin jo ihan ulkomaille, nimittäin Piteån kiihdytyskisoihin Ruotsiin. Ennen 18v. syntymäpäiviäni minulla oli ollut jo useita mopoja ja kevariin ajettu tuhansia kilometrejä. Paljon pärinää ja vaihtuneita maisemia oli mahtunut elämääni jo ennen täysi-ikäisyyttä.
Äimistelin itsekin sijaintiani Ähtärin eläintarhassa. Kaikkeen sitä digidekkari päätyykin. Eläintarhan asukkaille oli viime viikkoina asenneltu kummia solmio- ja rusettikauluksia.